Siittiöiden DNA-fragmentaatiotutkimus - Dextra Hedelmällisyysklinikka

Dextra / Lapsettomuus ja lapsettomuustutkimukset / Miehen hedelmällisyystutkimukset / Siittiöiden DNA-fragmentaatiotutkimus

Siittiöiden DNA-fragmentaatio – näkymätön tekijä lapsettomuuden taustalla

Selittämättömän lapsettomuuden, toistuvien keskenmenojen tai epäonnistuneiden hedelmöityshoitojen syy saattaa löytyä siittiöiden perimästä, vaikka perinteinen siemennesteanalyysi näyttäisi normaaleja tuloksia.

Miesten lapsettomuuden diagnostiikka on perinteisesti perustunut siemennesteen perusanalytiikkaan eli määrään, siittiötiheyteen ja liikkuvuuteen. Nämä parametrit eivät kuitenkaan kerro siittiöiden DNA:n eheydestä.

Siittiöiden DNA-fragmentaation määritys tarjoaa itsenäistä ja kliinisesti merkittävää tietoa hedelmöityshoitojen suunnittelun ja menetelmävalinnan tueksi.

Mitä siittiöiden DNA-fragmentaatio tarkoittaa?

Siittiöiden DNA-fragmentaatiolla tarkoitetaan siittiön perimässä eli DNA:ssa olevia katkoksia tai vaurioita. Fragmentaation syynä siittiöiden kehityksenaikainen häiriö tai oksidatiivinen stressi (ROS, reaktiiviset happiradikaalit). Fragmentaatiota aiheuttaa muun muassa tupakointi ja nikotiinituotteet, ikä, varikoseele eli kiveskohju, infektiot ja tulehdukset sekä eräät sairaudet.

Perinteinen sperma-analyysi mittaa pääasiallisesti siittiöiden määrää ja liikkuvuutta. Vaikka siittiö uisi täydellisesti, sen DNA voi olla katkonaista. Jos vaurioituneita siittiöitä on siemennesteessä runsaasti, ei munasolun kyky korjata vaurioita enää riitä. Tämä voi puolestaan johtaa:

· Raskaaksi tulemisen vaikeuteen

· Alkioiden kehityksen pysähtymiseen

· Kohonneeseen varhaisten keskenmenojen riskiin

Käytössämme olevassa DNA-vaurioiden mittaamismenetelmässä tunnistetaan suoraan siittiön DNA:ssa olevat katkokset ja merkitsee ne erityisellä väriaineella. Kun näytettä tarkastellaan fluoresenssimikroskoopilla, vaurioituneet siittiöt erottuvat selkeästi loistavina (fluoresoivina) soluina. Testin avulla saamme tarkan prosenttiosuuden (DNA-fragmentaatioindeksi, DFI) siitä, kuinka suuressa osassa siittiöitä perimä on vaurioitunut.

Miten tietoa hyödynnetään hoidossa?

Jos tutkimuksessa havaitaan kohonnutta siittiöiden DNA-fragmentaatiota, voimme parantaa hoidon onnistumismahdollisuuksia eri tavoin:

1. Mikrofluidinen siittiöiden erottelu (ZyMōt): Mikrofluidinen ZyMōt-menetelmä jäljittelee luonnon omaa siittiöiden valintaprosessia ja erottelee parhaat siittiöt ilman soluja vaurioittavaa mekaanista käsittelyä (sentrifugointia), joka voi lisätä oksidatiivista stressiä.

2. Oikea hoitomuoto ja siittiöiden valinta (ICSI, PICSI): Jos fragmentaatioaste on korkea, tavanomaisen IVF:n sijaan käytetään mikrohedelmöitystä (ICSI), jolloin siittiöt altistuvat vähäisemmin oksidatiiviselle stressille. Mikrohedelmöitys voidaan tehdä, mikäli näytteen määrä tai liikkuvuus ei riitä mikrofluidiselle käsittelylle.

Laboratoriossa voidaan myös käyttää erityistä siittiöiden valintamenetelmää (fysiologinen siittiövalinta eli PICSI), joka auttaa biologeja valitsemaan parhaimmat siittiöt. PICSI:ssä hyaluronihappoon sitoutuvat siittiöt ovat biologisesti kypsiä ja niissä on todettu olevan merkittävästi vähemmän DNA-fragmentaatiotakuin vapaasti uivilla siittiöillä.

3. Elämäntavat ja oksidatiivinen stressi: Koska vaurioiden taustalla on usein oksidatiivinen stressi, tilannetta voidaan joissain tapauksissa parantaa antioksidanttihoidolla sekä elämäntapamuutoksilla ennen seuraavaa hoitoa.

4. Pidättäytymisajan optimointi: lyhyempi pidättäytymisaikaa vähentää siittiöiden varastoitumisen aikana syntyviä DNA-vaurioita.

5. Kivesbiopsiasiittiöiden käyttö (TESE/TESA): Jos siemennesteen DFI-arvo on erittäin korkea, siittiöitä voidaan joissain tapauksissa kerätä suoraan kiveskudoksesta. Kiveksessä olevien siittiöiden DNA on usein vähemmän vaurioitunutta kuin ejakulaatin siittiöissä, koska suuri osa DNA-vaurioista syntyy siittiöiden kulkeutuessa lisäkiveksen läpi.