
Muut naisen hedelmällisyystutkimukset
Naisen hedelmällisyyttä voidaan selvittää useilla eri tutkimuksilla. Niiden avulla arvioidaan munasarjojen hormonitoimintaa, munarakkuloiden kypsymistä ja ovulaatiota sekä kohdun ja munanjohtimien rakennetta ja toimintaa.
1. Ovulaation tutkiminen
Ovulaatio tarkoittaa kypsän munasolun irtoamista munasarjasta. Säännöllinen ovulaatio on yksi luonnollisen raskauden alkamisen edellytyksistä.
Kun kuukautiskierto on säännöllinen, yleensä noin 25–35 vuorokautta, ovulaatio tapahtuu useimmiten normaalisti. Tarvittaessa ovulaatiota voidaan selvittää eri menetelmillä:
- Ultraäänitutkimus: Ultraäänellä seurataan munarakkulan kasvua ja kypsymistä sekä arvioidaan ovulaation ajankohtaa. Tutkimus on erityisen hyödyllinen hedelmöityshoitojen suunnittelussa ja ajoittamisessa.
- Ovulaatiotesti (LH-testi): Kotona virtsanäytteestä tehtävä testi tunnistaa ovulaatiota edeltävän LH-hormonin nousun. Positiivinen tulos ennakoi ovulaatiota, mutta ei yksin varmista munasolun irtoamista.
- Progesteronimääritys: Verikokeella mitattava progesteroni eli keltarauhashormoni nousee ovulaation jälkeen. Mittauksella voidaan varmistaa, että ovulaatio on todennäköisesti tapahtunut.
2. Hormonitutkimukset
Hormonitutkimuksilla selvitetään munasarjojen toimintaa ja mahdollisia ovulaatioon tai hedelmällisyyteen vaikuttavia hormonaalisia häiriöitä.
AMH-arvon lisäksi voidaan tutkia muita hormoneja:
- FSH ja LH: Aivolisäkkeen erittämät hormonit säätelevät munarakkuloiden kypsymistä ja ovulaatiota. Niiden pitoisuuksia voidaan mitata erityisesti kuukautiskierron alkuvaiheessa munasarjojen toiminnan arvioimiseksi.
- TSH: Kilpirauhasen toimintaa kuvaava hormoni. Kilpirauhasen toimintahäiriöt voivat vaikuttaa kuukautiskiertoon ja hedelmällisyyteen.
- Prolaktiini (PRL): Maitohormoni, jonka liiallinen eritys voi häiritä munarakkuloiden kypsymistä ja ovulaatiota.
- Progesteroni: Ovulaation jälkeen muodostuvan keltarauhasen erittämä hormoni, joka valmistaa kohdun limakalvoa alkion kiinnittymiseen ja tukee alkavaa raskautta.
Hormonitutkimukset valitaan yksilöllisesti, eikä kaikkia määrityksiä tarvita jokaiselle potilaalle.
3. Ultraäänitutkimukset
Gynekologinen ultraäänitutkimus on keskeinen osa naisen hedelmällisyyden tutkimista. Sen avulla arvioidaan kohdun ja munasarjojen rakennetta sekä munasarjojen toimintaa.
Munarakkuloiden määrän arviointi (AFC)
Ultraäänitutkimuksessa voidaan laskea munasarjoissa näkyvien pienten munarakkuloiden määrä (Antral Follicle Count, AFC). AFC antaa AMH-arvon ohella tietoa munasolureservistä ja auttaa ennakoimaan munasarjojen vastetta hedelmöityshoidoissa käytettävään hormonistimulaatioon.
Kohdun ja kohdun limakalvon tutkiminen
Ultraäänellä arvioidaan kohdun rakennetta ja kohdun limakalvon paksuutta sekä mahdollisia raskauden alkamista vaikeuttavia muutoksia, kuten myoomia tai polyyppeja. Hedelmöityshoitojen aikana seurataan tarvittaessa myös kohdun limakalvon kehittymistä.
Munajohtimien aukiolotutkimus
Munanjohtimien aukiolo voidaan selvittää ultraäänitutkimuksen yhteydessä tehtävällä tutkimuksella (HyCoSy). Tutkimuksessa kohtuun ruiskutetaan nestettä tai varjoainetta, jonka kulkua munanjohtimien läpi seurataan ultraäänellä. Samalla voidaan arvioida kohtuontelon rakennetta.
Tutkimuksen tarve arvioidaan yksilöllisesti lapsettomuuden taustatekijöiden ja suunnitellun hoidon perusteella.
Kohdun ja vatsaontelon tähystystutkimukset
Joskus tarvitaan tarkempia tutkimuksia, kuten kohdun tähystys (hysteroskopia) tai vatsaontelon tähystys (laparoskopia).
Kohdun tähystyksellä voidaan tutkia ja tarvittaessa hoitaa kohtuontelon muutoksia, kuten polyyppeja tai limakalvon alaisia myoomia. Vatsaontelon tähystystä voidaan harkita esimerkiksi endometrioosin tai muiden lantion alueen rakenteellisten muutosten selvittämiseksi ja hoitamiseksi.
Tähystystutkimuksia tehdään vain tarvittaessa.
4. Kohdun limakalvon tutkimukset
Kohdun limakalvon immuunijärjestelmällä on tärkeä tehtävä alkion kiinnittymisessä ja raskauden alkuvaiheessa. Immuunisolut osallistuvat kohdun limakalvon toiminnan säätelyyn ja raskaudelle suotuisten olosuhteiden muodostumiseen.
Kohdun limakalvon immunologisten tekijöiden mahdollista yhteyttä toistuviin alkion kiinnittymisen epäonnistumisiin ja keskenmenoihin tutkitaan maailmalla aktiivisesti. Dextrassa voidaan tutkia lääkärin yksilöllisen arvion perusteella kohdun limakalvon immuunisoluja, krooniseen endometriittiin liittyviä muutoksia sekä BCL6-proteiinin ilmentymistä.
Kohdun limakalvon vastaanottavuutta voidaan arvioida myös geenien ilmentymiseen perustuvilla testeillä, joiden tarkoituksena on määrittää yksilöllinen alkionsiirron ajankohta.
Tutkimusten kliininen merkitys ei ole vielä kaikilta osin selvillä, eikä niitä suositella rutiininomaisesti kaikille potilaille. Tutkimusten tarpeellisuus arvioidaan aina yksilöllisesti.