Muut naisen hedelmällisyystutkimukset
Tutkimuksilla selvitetään hormonitoimintaa, tapahtuuko munarakkulan kypsyminen ja ovulaatio normaalisti, ja mikä on synnytinelinten rakenteellinen tilanne. Tärkeimmät menetelmät ovat ultraäänitutkimus ja verikokeet, mutta myös hoitojen yhteydessä saadaan diagnostista tietoa.
1. Ovulaation tutkiminen
Kuukautiskierron ollessa säännöllinen (25–35 vrk) munasolun kypsyminen ja irtoaminen tapahtuvat useimmiten normaalisti.
Ultraäänitutkimus on paras menetelmä ovulaation tutkimiseksi.
Ovulaatiotesti (LH-testi) tehdään kotona virtsanäytteestä. Testi on kohtalaisen luotettava.
Progesteronin eli keltarauhashormonin mittaaminen verikokeella. Progesteronin pitoisuus kohoaa merkittävästi ovulaation jälkeen.
2. Hormonitutkimukset
AMH:n lisäksi otetaan myös muita verikokeita eli hormonitutkimuksia, joilla selvitetään munasarjojen toimintaa ja ne antavat viitteitä myös raskauden todennäköisyydestä.
FSH ja LH mittaavat munasarjojen toimintakykyä ja reserviä.
TSH mittaa kilpirauhasen toimintaa.
PRL eli prolaktiini on maitohormoni. Sen liikaeritys jarruttaa munasarjojen toimintaa.
Progesteroni eli keltarauhashormoni on välttämätön hormoni, jotta raskaus voisi alkaa ja jatkua.
3. Ultraäänitutkimukset
Ultraäänitutkimus on tärkein menetelmä naisen synnytinelinten rakenteiden ja toiminnan tutkimisessa. Sen avulla voidaan seurata munarakkulan kasvua ja ovulaatiota, laskea tarjolla olevien munarakkuloiden määrä (Antral Follicle Count, AFC), mikä mittaa munasarjojen kapasiteettia tuottaa munasoluja ja se auttaa myös raskauden todennäköisyyden arvioinnissa.
Kohdun ja erityisesti kohdun limakalvon rakenne ja paksuus tutkitaan aina hedelmällisyyttä selvitettäessä ja hoitojen aikana.
Munajohtimien aukiolotutkimus (hydrosonografia, salpingosonografia) kuuluu lapsettomuuden perustutkimuksiin. Tutkimuksessa nähdään, onko kohtuontelo normaali ja ovatko munanjohtimet avoimet.
Tähystystutkimuksia (hysteroskopia ja laparoskopia) tarvitaan joskus, kun ultraäänitutkimuksessa havaitaan hoitoa edellyttävä rakenteellinen poikkeavuus, esimerkiksi polyyppi, munasarjakasvain, endometrioosi tai myooma. Tähystystutkimukset tehdään sairaalassa.
4. Kohdun limakalvonäytteet
Usein kysytään, miksi kohtuun siirretty hyvä alkio ei kiinnity. Voiko olla niin, että kohtu hylkii alkiota? Kohtu ei varsinaisesti hylji alkiota, mutta implantaatioikkuna eli aika, jolloin alkio pystyy kiinnittymään, voi olla yksilöllinen. Tämä tarkoittaa joko tavallista varhaisempaa, myöhempää tai joskus huomattavan lyhyttä aikaa. Huomattavan lyhyt kiinnittymisajanjakso saattaa liittyä esimerkiksi kohdun rakennepoikkeamiin.
Epäonnistuneiden alkionsiirtojen jälkeen harkitaan yksilöllistä kiinnittymisajankohdan määrittämistä. Tällöin kohdusta otetaan limakalvonäyte juuri kiinnittymisajankohtana. Näytteestä analysoidaan lähes kolmensadan erillisen geenin aktiivisuus, jonka perusteella yksilöllinen, optimaalinen kiinnittymisajankohta voidaan määrittää. Se on potilaalla pysyvä eli tutkimustulosta voidaan soveltaa myöhemmässäkin hoidossa, ja tarvittaessa tutkimuksen perusteella voidaan alkion siirtoajankohtaa aikaistaa tai siirtää myöhemmäksi. Kun siirtoajankohtaa on tutkimuksen perusteella korjattu, myös raskaustulokset ovat huomattavasti paremmat.