Anti-Müller-hormoni (AMH) – voiko naisen hedelmällisyyttä mitata?
Naisen hedelmällisyys on vahvasti sidoksissa munasolujen määrään ja laatuun. Mikä on AMH ja miten se liittyy hedelmällisyyden arviointiin?
Miljoonia munasoluja
Munasolut syntyvät munasarjoihin jo sikiökaudella ja niiden määrä on suurimmillaan 20. raskausviikolla, jolloin niitä on noin 6–7 miljoonaa kappaletta. Raskauden toisella puoliskolla määrä vähenee, ja syntymän aikaan tytöllä on keskimäärin 1–2 miljoonaa munasolua. Kuukautiskierron käynnistyessä noin 11–12-vuotiaana jäljellä on enää noin 300 000 munasolua, joista 400–500 solua kypsyy ja irtoaa ovulaatiossa seuraavien 30–40 vuoden aikana. Joka kuukausi ovuloidaan yleensä yksi tai joskus kaksikin munasolua, mutta samaan aikaan satoja munasoluja kuihtuu pois yhden kierron aikana. Mikään, esimerkiksi e-pillerien tai muiden hormonien käyttö, ei estä tätä. Edes naisen ollessa raskaana hänen munasolunsa eivät ole ”suojassa”.
Mikä on AMH ja mitä AMH-arvo tarkoittaa?
Munasolu sijaitsee munarakkulassa. Pienten munarakkuloiden seinämien solut erittävät anti-Müller-hormonia (AMH), jonka määrää voidaan mitata verinäytteestä. AMH-arvo kuvaa munarakkuloiden määrää eli ns. munasarjareserviä. Verinäyte voidaan ottaa missä kuukautiskierron vaiheessa tahansa, sillä hormonin pitoisuus ei juurikaan vaihtele.
AMH-arvo voidaan mitata periaatteessa keneltä tahansa, mutta yleensä mittaus tehdään lapsettomuustutkimusten yhteydessä yli 35-vuotiaille naisille tai niille, joilla ultraäänitutkimuksella munasarjoissa näkyy tavallista vähemmän munarakkuloita (AFC, antral follicle count). Mittaus voidaan tehdä myös munasolujen ennakoivan pakastuksen tai munasoluluovutushoidon yhteydessä.
AMH-arvo ei ennusta sitä, alkaako raskaus vai ei. Se ennustaa munasarjojen vastetta koeputkihedelmöityshoidossa (IVF-hoito) tehtävään munasarjojen lääkkeelliseen stimulaatioon, ja sitä käytetään yhtenä työkaluna hoidon ja lääkeannosten suunnittelussa. Hyvä AMH-arvo ennustaa parempaa stimulaatiovastetta, jolloin yleensä saadaan enemmän munasoluja. Silloin löytyy helpommin hyviä alkioita kohtuun siirrettäväksi ja raskauden todennäköisyys kasvaa.
Matala AMH-arvo taas ennustaa hoidosta saatavan vähemmän munasoluja, ja siten todennäköisyys tulla raskaaksi voi olla alentunut. Korkea AMH-arvo taas kertoo munasarjojen hyperstimulaatioriskistä eli liiallisesta vasteesta IVF-hoidon aikana. Tällöin liian paljon munarakkuloita lähtee kasvuun, mistä voi seurata voimakasta turvotusta, vatsakipua, pahoinvointia ja oksentelua, joskus myös hengitysvaikeuksia (OHSS, ovarian hyperstimulation syndrome).
Naisen ikääntyessä myös munasolujen laatu huononee. Tämä on yksi syy siihen, miksi hedelmällisyys laskee, ja keskenmenojen sekä sikiön kromosomihäiriöiden riski lisääntyy iän myötä. Tuoreessa tutkimuksessa (Fertility & Sterility 2017) tultiin siihen johtopäätökseen, että matala AMH-arvo viittaa myös alentuneeseen munasolujen laatuun naisen iästä riippumatta. Tutkimuksessa niillä naisilla, joilla AMH oli matala, saatiin IVF-hoidossa merkitsevästi vähemmän kromosomeiltaan normaaleja alkioita.
Yleisesti ajatellaan, että IVF-hoitoa ei pidä suoraan evätä keneltäkään hyvin matalankaan AMH-arvon perusteella. Toki on kuitenkin arvioitava parhaan mahdollisen tiedon valossa realistisesti naisen tai pariskunnan kokonaistilanne ja raskaaksi tulon todennäköisyys.
AMH – luonnollinen hedelmällisyys ja keskenmenoriski
Hiljattain Yhdysvalloissa julkaistussa tutkimuksessa (JAMA 2017) seurattiin 30–44-vuotiaita naisia, joilla ei ollut lapsettomuustaustaa ja jotka olivat yrittäneet raskautta spontaanisti enintään kolmen kuukauden ajan. Heiltä tutkittiin mm. AMH. Kun verrattiin toisiinsa naisia, joilla oli matala tai normaali AMH-arvo, ei tullut esiin tilastollisesti merkitseviä eroja ajassa, joka kului raskauden alkuun saamiseen. Tutkijat eivät suositelleet AMH-arvon mittausta luonnollisen hedelmällisyyden arvioinnissa. Toisaalta tutkimuksessa ei seurattu, miten moni raskaus päättyi synnytykseen.
Toisessa tutkimuksessa (Fertility & Sterility 2017) seurattiin niin ikään 30–44-vuotiaita spontaanisti raskaaksi tulleita naisia. Siinä keskenmenoriski todettiin 1,5-kertaiseksi naisilla, joilla AMH oli alle 0,7 ng/ml verrattuna naisiin, joilla AMH oli yli 0,7 ng/ml. Tutkijoiden mukaan alentunut munasarjareservi AMH:lla mitattuna näyttäisi olevan naisen iästä riippumaton keskenmenoriskiä ennustava tekijä. Tähän sopii hyvin ensimmäisenä mainitsemani tutkimuksen tulos siitä, että hoidossa saatujen alkioiden joukossa oli enemmän kromosomeiltaan poikkeavia (ns. aneuploidisia) alkioita, joista raskaus ei joko ala ollenkaan tai menee kesken.
Kenelle AMH-arvon mittaus on tarpeen?
Käytännössä AMH-arvo on useimmiten hyvä mitata ainakin ennen IVF-hoitoa, sillä se auttaa määrittämään sopivan hormonilääkitysannoksen stimulaatioon sekä ennustaa hoidosta saatavien munasolujen määrää. Monesti mittaus tehdään jo lapsettomuustutkimusten alkuvaiheessa. Voidaan ajatella, että AMH-arvo antaa myös ajallista perspektiiviä sen suhteen, kuinka kauan raskautta voi yrittää luonnollisesti tai miten pitkään tehdä kevyempiä hoitoja ennen IVF-hoitoon siirtymistä. Yleiseksi hedelmällisyyden mittariksi, ”kristallipalloksi”, siitä ei kuitenkaan tämänhetkisten tutkimusten perusteella ole.
