Jennin tarina lahjoittamisesta: Autan koska voin

Olen itse halunnut lapsia niin kauan kuin pystyn muistamaan. Toki muistan myös hyvinkin nuorena miettineeni, että ensin opiskelen ja sitten heti voin hankkia niitä lapsia. Ja minun kohdallani elämä menikin juuri niin. Sain oman esikoiseni 26-vuotiaana, kuopukseni reilun vuoden myöhemmin.

Ollessani vielä lasten kanssa kotona törmäsin jossain keskusteluun munasolunluovutuksesta. En ollut aiemmin miettinyt lainkaan sitä, että niitäkin tarvitaan. Verta olin luovuttanut useasti, sen luovuttamisen merkitys oli minulle hyvin valistettu. En asiaa kauaa miettinyt vaan selvitin, kuka ja missä näitä munasoluja kerää ja otin yhteyttä.

En ollut valvonut murehtien niitä ihmisiä, jotka haluavat lapsia, mutta eivät voi saada niitä, eikä lähipiirissäni ainakaan tietääkseni ollut lapsettomuudesta kärsiviä ihmisiä. Itse olin ystäväpiirini ensimmäisenä hankkimassa omia lapsia ja monet vasta pohtivat lapsia, kun itse jo luovutin munasoluja. Mutta olen aina tuntenut vahvasti sen suhteen, minkälainen ihminen haluan, ja toisaalta en halua, olla.

Tavallaan luovutin munasoluja hyvin minä-keskeisistä syistä, koska haluan olla sellainen ihminen, joka auttaa, kun voi. En nimenomaan siksi, että annan jollekin mahdollisuuden lapseen, vaan siksi, että minulla on mahdollisuus auttaa ja silloin minusta pitää auttaa. Sellainen ihminen haluan olla ja sellaisena katsoa itseäni peiliin. Tämä kuulostaa todella pragmaattiselta, mutta oman identiteettini kannalta tällaisilla valinnoilla on itselleni todella suuri ja emotionaalinenkin merkitys.

Ymmärsin hyvin projektin epämukavuudet itselleni, hormonien pistämisen, ultrat ja munasolun keräämisen, mutta epämukavien hetkien kohdalla minua motivoi se, mitä minun epämukavuuteni mahdollistaa munasolujen vastaanottajille. Vaikka ensimmäisellä kerralla kypsyttelin tarpeeksi munasoluja pienelle kylälle, lahjoitin niitä silti vielä useamman kerran.

Minulla ei koskaan ole ollut erityisemmin antaa rahaa arvokkaisiin tarkoituksiin, mutta munasoluja, verta, kantasoluja ja aikaani. Niitä olen halunnut antaa, koska voin. Itse uskon, että ihmiset luovuttavat munasoluja todella erilaisista syistä johtuen, mutta syillä ei niinkään ole väliä, koska ne ovat kaikki yhtä arvokkaita ja tarpeellisia saajilleen. Kun asia on välillä tullut puheeksi eri konteksteissa, on ollut outoa olla ventovieraille ihmisille sankari, kun itse on suhtautunut asiaan aina niin käytännönläheisesti.

Jenni Blomberg, lahjoittaja